Lauantaiaamuna minä, Joni ja Pranav kokosimme itsemme edellisen illan ilakoinnin jäljiltä ja pakkauduimme autoon. Ikävä kyllä havaitsin että jos ilmaisen epäselvästi että tarkoitus on lähteä kello noin yhdeksän, se tarkoittaa että kolmen hengen ryhmä pääsee liikenteeseen aikaisintaan puoli yhdeltätoista.
Kieroina kettuina emme ajaneet suorinta reittiä Genevestä Milanoon. Säästimme noin 50 euroa tulleissa ajamalla mahdollisimman pitkään Sveitsin puolella, jossa moottoriteistä ei tarvitse maksaa tulleja. Emme ilmeisesti olleet ainoita jotka olivat saaneet tämän idean, sillä hieman ennen Alppien ylitystä maantie oli täysin tukossa. Vuorilla onneksi tilanne helpottui.
Näkymät Alpeilla olivat varsin vaikuttavat ja korvat naksuivat tiheään ajaessamme Simplonin solan kummallakin puolella. Ylämäkeen mennessä menoveden kulutus suorastaan hirvitti, mutta vastaavasti moottorijarrutuksella ajettavat alamäet kompensoivat keskikulutuksen varsin inhimilliseksi. Pieni insinööri sisälläni tiesi piipittä,ä että tälläinen energian säilyminen saattaisi olla jopa jotenkin yleistä ja fysiikan lakien mukaista (oletetaan toki kitka nollaksi).
Italian rajalla passivirkailija oli kiinnostunut Intialaisesta ja jopa ihan oikeasti luki sitten kaikkien passit läpi. Ensimmäinen kerta Keski-Euroopassa. Ensimmäisenä aidon italialaisena asiana huomasin liikeenteen. Ilmeisesti lähin nopeusrajoituskyltti on Italian paras vitsi. Tältä ainakin tuntui kun nynnynä turistina ajoin 100km/h 60km/h maantiellä ja kaikki natiivit painoivat ohi häpeilemättä. Italialaiset autostradat ovat muutenkin hauskoja siksi, että teoriassa joka kaistalla on oma nopeusrajoituksensa, joka on 60km/h oikeanpuolimmaisella ja 130km/h vasemmanpuolimmaisella. Käytännössä kaikki kaistat ajavat kuitenkin yhtä nopeasti, jos toki Porschet, Maseratit ja avo-Fiatit (lol) ajavat yksinomaan vasemmalla.
Jonin kämppiksen GPS-navigaattorin avulla löysimme perille yhden tähden yöpaikkaamme, Hotel Salukseen. Hotelli oli varsin halvan oloinen, mutta 20e/yö -hintaan ei ihan kauheasti voi olettaakaan. Onneksi sentään hotellihuoneen seinällä oli kuva alastomasta naisesta. Sanottakoon alastomuudesta taiteessa mitä vain, tunnistin kuvan välittömästi pehmopornoksi.
Heitettyämme vähät tavaramme autosta huoneeseen lähdimme kävelemään kohti lähintä metroasemaa. Matka hotellilta metroasemalle oli varsinaista slummia ja pelottavaa seutua kaiken kaikkiaan. Miljöö innoittikin Pranavin tiedustelemaan lasketaanko Italia kehittyneisiin vai kehitysmaihin. Alan pikku hiljaa vakuuttua siitä, että jokaisen eurooppalaisen pitäisi nähdä kotimannertaan jostain eri kulttuurista tulevan henkilön seurassa. Nämä kun osaavat kyseenalaistaa kaikki ne asiat, joita eurooppalaiset pitävät itsestäänselvinä. Totuus löytyy lasten ja intialaisten suista.
Milanon maanalainen koostuu kolmesta linjasta ja jenkkityylisistä vaunuista. Järjestelyt pelaavat hyvin ja asematkin ovat varsin siistejä. Turistit voivat ostaa itselleen 24h lipun, joka maksaa 3 eur. Linjat on asemoitu järkevästi kolmion muotoon siten, että joka pysäkiltä pääsee kaikkialle yhdellä vaihdolla.
Ensialkuun menimme Duomon pysäkille ja syömään. MacSapuska maittoi ja oli jopa edullista. Emme vielä menneet sisälle itse D'Uomo -kirkkoon vaan kävimme katsastamassa viereisen Galleria Vittorio Emanuelen ostoskeskuksen, joka ylittää mauttomuudessaan kaikki tähänasti käymäni. Koska 70 euron ei-mittatilauspaidat tai kalliit solmiot eivät kiinnostaneet, jatkoimme matkaamme kohti Castello Sforzescoa. Castello on näkemisen arvoinen vaikkei linnassa olevissa museonäyttelyssä tahtoisikaan käydä. Siellä täällä olevista esittelytauluista oppii paljon Milanon historiasta.
Castellosta oikaisimme jalan kohti Santa Maria delle Grazien kirkkoa, jossa on kuuluisa Leonardo da Vincin maalaama fresko viimeisestä ehtoollisesta. Ikävä kyllä freskoa pääsee katsomaan vain etukäteisvarauksella, mutta näimmepähän tämänkin kirkon.
Kirkollisen hetken jälkeen oli aika suunnata kohti Suvi Tommitaipaleen paljastamaa Alzaia Naviglio Granden kävelykatua. Katu oli varsin kaunis ja sen varrella on ravintoloita toisensa perään. Pysähdyimme ensimmäiseen paikkaan, joka mainosti mitä tahansa drinkkiä + naposteltavabuffettia hintaan 6,50 eur. Kiireetön terassilla tissuttelu oli varsin nautinnollinen kokemus. Kokeilimme Jonin kanssa myös Vermentino-rypäleistä tehtyä valkoviiniä, joka osoittautui varsin erinomaiseksi. Suosittelen lämpimästi. Illemmalla myös paikalliset alkoivat saapua iltakävelyilleen ja koko alue kuhisi elämää. Raati suosittelee varauksetta.
Milanon tämän vuoden muoti näytti suorastaan kivuliaan painovoimaa uhmaavalta. S-fysiikan lukijana Joni kuitenkin tiesi valistaa minua ja kertoi että painovoimaa ilmiönä ei vielä täysin ymmärretä. Päädyimme siis toteamaan että painovoima Milanossa ei ole vakio ja siksi kesän muotivaatteet ovat fyysisesti mahdollisia. Alunperin veikkasin Helium-implantteja normaalin silikonin tilalla. Olin muutenkin huomaavinani varsin paljon merkkejä plastiikkakirurgiasta ohikulkijoissa. Italialaiset tekevät miltei mitä vain pro forma.
Illalla palasimme metrolla hotellille pelonsekaisin tuntein. Hotelli nimittäin sijaitsi varsin ikävällä alueella ja jollen olisi ollut osa kolmen hengen ryhmää, olisin pelännyt toden teolla kadulla ryyppääviä maahanmuuttajaryhmiä. Ostimme kebabit hotellihuoneeseen vietäväksi paikallisesta intialaisesta ravintolasta, jonka pitäjät paljastuivatkin bangladeshilaisiksi ja joka myi lähinnä alkoholia vietäväksi. Jonin rohkeus riitti kebabin tuhoamiseen. Itse muistin että kebab-varrasta ei pidetty lämpimänä ja katsoin parhaaksi jättää riemun välistä.
Seuraavana aamuna lähdimme kukonlaulun aikaan (no melkein), katsastamaan Milanon Tuomoa, joka osoittautui maineensa veroiseksi. Sisällä oli sunnuntaiaamun kunniaksi jumalanpalvelus, ja paikan akustiikka ja katolilaisen jumalanpalveluskaavan korullisuus tekivät tilaisuudesta varsin mahtipontisen. Kirkkoa kiertäessäni silmäni osuivat yhteen pyhimyspatsaaseen, joka näytti aivan Kalkkikselta. Duomon katto oli myös käymisen arvoinen ja vertaansa vailla oleva photo opportunity. Kaiken kaikkiaan päälimmäisenä kirkosta jäi mieleen sen järjetön mahtipontisuus ja siihen upotettujen miestyövuosien ja rahan määrä. <sarkasmi> Milanolaiset ovat varmasti kovin hurskasta väkeä kun rakentavat moisia kirkkoja.</sarkasmi>
View Larger Map
Uuvutimme navigaattorin akun ajaessamme pois Milanosta, mutta pääsimme kuitenkin onnellisesti Comon kaupunkin samannimisen järven rannalla. Nautittuamme hyvän ja edullisen pizzalounaan yritimme saada venelippuja läheiseen Lennon kaupunkiin. Onnistuimme kuitenkin ajoittamaan lipunoston mahdollisimman huonosti, sillä seuraavaan lähtöön oli yli puolitoista tuntia. Päätimme ottaa riskin ja ajaa Lennoon järven rantaa kulkevaa pikkutietä.
Paikan päällä kävelimme maitse Villa Balbianelloon. Villassa on kuvattu kaikki järviseudun kohtaukset Attack of the Clonesissa.Päätimme ottaa ohjatun kiertokäynnin sisätiloissa pelkän puutarhakiertelyn asemesta. Kierros oli hieno ja kertoi paljon paikan historiasta. Se kuitenkin venähti yli puoleentoista tuntiin luvatusta tunnista, joten aikataulumme venyi entisestään. Kierros oli kuitenkin ehdottomasti hintansa väärti ja puutarha ja näköala olivat aivan uskomattomat. Suosittelen lämpimästi, mutta suosittelen varaamaan enemmän aikaa.
Paluu autolla Lennosta Comoon osoittautui helvetiksi. Osuimme tismalleen iltaruuhkaan pienellä rantatiellä, jolla onnistuimme etenemään 15 km 1,5 tunnissa. Tämän jälkeen olimmekin jo tuntikaupalla myöhässä aikataulusta. Ehdimme Alppien juurelle juuri auringonlaskun aikaan. Iltahämärässä Alppien profiili näyttää varsin kunnioitusta herättävältä, varsinkin kun tietää joutuvansa ylittämään ne pimeällä.
View Larger Map
Alppien ylitys pimeällä osoittautui lopulta varsin kivuttomaksi, jos toki nopeutta ei voinut pitää kovin korkealla näkyvyyden takia. Alppilaaksojen rinnekylät näyttävät jopa varsin vakuuttavilta pimeällä.
Lopen uupuneina pääsimme kotiin noin kello yhdeltä aamuyöstä.
tiistai 29. heinäkuuta 2008
21.7.-25.7. Tylsää ja tuparit
Alkuviikko meni hyvin pitkälti elämää vältellessä. Säännöllinen töissäkäynti, lenkkeily ja kokkaus veivät lähes kaiken ajan ja loppuaika meni turvallisesti lukiessa.
Krister lähti torstaina takaisin isänmaahan Puntala Rock -tapahtumaan. Koska Krister ei ole kovin kokenut lentomatkailija, ehdotin hänelle lentämistä krapulassa. Ikävä kyllä krapulahakuinen juominen ei oikein onnistunut koska olimme molemmat varsin väsyneitä. Torstaina pääsinkin heittämään Kriken kentälle, jonka ajojärjestelyt ovat maailman idioottimaisimmat. Pelkästään pudottaakseen lähtevän matkustajan joutuu ajamaan parkkipaikalle. Onneksi parkkipaikka ei sentään maksa alle 10 minuutin pysähdyksillä, mutta ikävä kyllä se on aina täynnä ja sinne joutuu jonottamaan hyvän tovin.
Perjantaina työkaverimme Kalle tyttöystävineen/avovaimoineen/it's complicatedeineen järjesti tuparit. Valistettuani hetken intialaisia otaniemeläisestä tuparikulttuurista he lämpenivät ajatukselle ja kävimmekin läheisessä rautakaupassa ostamassa Kallelle ja Kirstenille tuparilahjan. Pienen kiertelyn jälkeen käteen löytyi lahjabudjettiin sopiva käsienpesuallas alias boolikulho. Ilmeisesti käsienpesualtaat ovat halvempia keski-Euroopassa koska en muista koskaan nähneeni moista missään teekkarihäppeningeissä. Myös vessanpöntöt olivat halpoja, mutta kuljetuskapasiteetti tuli ikävä kyllä vastaan. Tuparit olivat varsin onnistuneet ja jouduin taistelemaan pääni sisällä jotta onnistuin lähtemään ennen puoltayötä.
Krister lähti torstaina takaisin isänmaahan Puntala Rock -tapahtumaan. Koska Krister ei ole kovin kokenut lentomatkailija, ehdotin hänelle lentämistä krapulassa. Ikävä kyllä krapulahakuinen juominen ei oikein onnistunut koska olimme molemmat varsin väsyneitä. Torstaina pääsinkin heittämään Kriken kentälle, jonka ajojärjestelyt ovat maailman idioottimaisimmat. Pelkästään pudottaakseen lähtevän matkustajan joutuu ajamaan parkkipaikalle. Onneksi parkkipaikka ei sentään maksa alle 10 minuutin pysähdyksillä, mutta ikävä kyllä se on aina täynnä ja sinne joutuu jonottamaan hyvän tovin.
Perjantaina työkaverimme Kalle tyttöystävineen/avovaimoineen/it's complicatedeineen järjesti tuparit. Valistettuani hetken intialaisia otaniemeläisestä tuparikulttuurista he lämpenivät ajatukselle ja kävimmekin läheisessä rautakaupassa ostamassa Kallelle ja Kirstenille tuparilahjan. Pienen kiertelyn jälkeen käteen löytyi lahjabudjettiin sopiva käsienpesuallas alias boolikulho. Ilmeisesti käsienpesualtaat ovat halvempia keski-Euroopassa koska en muista koskaan nähneeni moista missään teekkarihäppeningeissä. Myös vessanpöntöt olivat halpoja, mutta kuljetuskapasiteetti tuli ikävä kyllä vastaan. Tuparit olivat varsin onnistuneet ja jouduin taistelemaan pääni sisällä jotta onnistuin lähtemään ennen puoltayötä.
torstai 24. heinäkuuta 2008
Saltsa 17.7.-20.7.
Opiskelutoverini Saltsa (vanhemmilleen Joonas) tuli piipahtamaan suur-Geneven alueelle torstain iltalennolla Helsingistä. Torstai-ilta meni lähinnä asettuessa, vaikka ehdimmekin käydä Charly'sissa yhdellä. Saltsa-raukka kärsi selviä vierotusoireita irkistä, mutta kärsi ne varsin urheasti vain yhdellä kännyirkkauksella. Saltsa toi mukanaan suomalaisille elintärkeän työkalun, juustohöylän. Vaikka Ranska onkin juustojen maa niin en muista nähneeni ainokaistakaan suomalaismallista höylää myynnissä täällä. Onneksi niitä saa esim. Helsinki-Vantaalta. Ennustan juustokulutuksen lähtevän räjähdysmäiseen kasvuun mummonmökissä.
Seuraavana päivänä jouduin menemään töihin, mutta päästin Saltsan pyörimään Geneven keskustaan. Iltapäivällä Joonas hakeutui takaisin Cerniin ja kävi katsomassa täkäläisen Microcosm-näyttelyn. Aikataulutus petti hieman, joten jouduin pitämään hänelle seuraa pari tuntia iltapäivällä yrittäen samalla tehdä etätöitä ravintola ykkösen terassilta.
Illalla palasimme takaisin Cernin aitojen sisäpuolelle kesäopiskelijoiden järjestämiin bileisiin. Pääsymaksu bileisiin oli suolaisehko 10 CHF, mutta toisaalta näppärät järjestäjät tarjosivatkin tuolla summalla sitten loputtomasti sangriaa, kaljaa ja sapuskaa. Ilmeisesti kaljankantokulttuuri elää ja voi hyvin myös muualla Euroopassa. (Vivant le IE!) Keskusteluissa havaitsin varsin nopeasti, että joka iikalla on oma (negatiivinen) mielipiteensä Bolognan prosessista ja siitä voi turvallisesti aloittaa keskustelun kaikkien eurooppalaisen näköisten kanssa.
Seuraavana päivänä päänsäryn hellittäessä lähdimme kohti Chamonix:n pikkukylää vuorilla. Ajo sinne kesti noin tunnin ja tietullejakin oli vaivaiset 5eur. Päästyämme perille teimme virheen ja menimme ensimmäiseksi syömään wikitravelin suosittelemaan Poco Loco -ravintolaan. Ravintola itsessään oli varsin mainio ja käymisen arvoinen, mutta ruokailumme aikana säätila ehti muuttua ylempänä.
Ruokailun jälkeen menimme l'Aiguille du midi -köysiradalla 3842 metrin korkeuteen katselemaan maisemia. Äsken mainitsemani pilvet tekivät maisemista seuraamisesta varsin vaikeaa itse näköalatasanteilla. Onneksi pilvipeite allamme rakoili kuitenkin hetkittäin, jotta pääsimme näkemään allaolevan laakson koko komeudessaan. Ylöpuolellamme olevat pilvet eivät rakoilleet, joten kuulemma mahtavat näkymät Mont Blancin suuntaan jäivät näkemättä. Paluumatkalla hissiin jonottaessa seurasin viereisen kiinalaisryhmän edesottamuksia. Matkailevien kiinalaisten perusyksikkö tuntuu olevan keski-ikäiset isä ja äiti ja yksi (1) hemmoteltu prinssi/prinsessa. Sitä se yhden lapsen politiikka teettää. Politiikasta puheenollen kiinalaiset kovasti mainostivat sikäläistä Tiibet-nimistä provinssia alppinisteille.
Ylhäällä oli ihan oikeasti kylmää, lämpötila oli nollan tuntumassa ja voimakkaat tuulet korostivat kylmän tunnetta. Toisaalta hellettä paljon kärsineenä on mukavaa leikkiä hieman lumen kanssa. Virkistävä kokemus kaikenkaikkiaan, jos toki hieman kallis 38 euron hintaan nähden. Vertailun vuoksi päivälippu Pariisin Disneylandiin maksaa n. 45 eur.
Illalla menimme Cernin työntekijöiden yhdistyksen CSSA:n järjestämään Hardronic Music Festivaliin Prevessinin toimipisteelle. Musiikin taso vaihteli aivan mainiosta bluesista parhaimmillaankin väljähtäneeseen nyyhkymetalliin. Meno oli kuitenkin varsin hyvää ja oluttarjontaakin paikalla oli. Kämppikseni Krikke tiivistikin tunnelmansa varsin osuneesti:
"Jumalauta, tää on ihan paras päivä täällä CERNIssä: ensin kävin vuorilla, sit illalla kuuntelemaan elävää musiikkia ja ryyppäämään ja ehdin jopa pelata Civiä automatkalla!"
Seuraavana päivänä kävimme vielä nopeasti läheisessä Fort L'Eclusen linnakkeessa. Paikka löytyi varsin kohtuullisen -sivuston Léman sans Frontiere kautta. Linnake sijaitsee suurinpiirtein ainoan Jura-vuorten läpi menevän solan rinteillä. Ilmeisesti Sveitsin ja Ranskan välinen raja on kulkenut vuosisatoja juurikin Jura-vuorilla ja linnake on rakennettu nykyiseen kuntoonsa 1800-luvun lopulla. Linnake koostuu kahdesta osasta, alemmasta ja ylemmästä linnakkeesta. Näitä yhdistää hulppeat 1 162 porrasta. Tasaisin välein portaikossa on yhden tykkijaoksen vetäviä luolia, joista pystyy totaalisesti dominoimaan koko solaa. Yritimme kiivetä myös portaita ylös, mutta jo hieman 400 portaan jälkeen usko loppui kesken ja nälkä alkoi kurnia, joten palasimme takaisin.
Päivän ateriaksi kokkasimme pizzoja valmiisiin taikinapohjiin. (Myydäänkö Suomessa ei-pakastettuja taikinapohjia?). Kentälle heitettäessä paljastin Saltsalle että Finnairin ilmaistarjoiluihin kuuluu myös kuohuviini. Ilmeisesti paluumatka meni hyvin.
Seuraavana päivänä jouduin menemään töihin, mutta päästin Saltsan pyörimään Geneven keskustaan. Iltapäivällä Joonas hakeutui takaisin Cerniin ja kävi katsomassa täkäläisen Microcosm-näyttelyn. Aikataulutus petti hieman, joten jouduin pitämään hänelle seuraa pari tuntia iltapäivällä yrittäen samalla tehdä etätöitä ravintola ykkösen terassilta.
Illalla palasimme takaisin Cernin aitojen sisäpuolelle kesäopiskelijoiden järjestämiin bileisiin. Pääsymaksu bileisiin oli suolaisehko 10 CHF, mutta toisaalta näppärät järjestäjät tarjosivatkin tuolla summalla sitten loputtomasti sangriaa, kaljaa ja sapuskaa. Ilmeisesti kaljankantokulttuuri elää ja voi hyvin myös muualla Euroopassa. (Vivant le IE!) Keskusteluissa havaitsin varsin nopeasti, että joka iikalla on oma (negatiivinen) mielipiteensä Bolognan prosessista ja siitä voi turvallisesti aloittaa keskustelun kaikkien eurooppalaisen näköisten kanssa.
Seuraavana päivänä päänsäryn hellittäessä lähdimme kohti Chamonix:n pikkukylää vuorilla. Ajo sinne kesti noin tunnin ja tietullejakin oli vaivaiset 5eur. Päästyämme perille teimme virheen ja menimme ensimmäiseksi syömään wikitravelin suosittelemaan Poco Loco -ravintolaan. Ravintola itsessään oli varsin mainio ja käymisen arvoinen, mutta ruokailumme aikana säätila ehti muuttua ylempänä.
Ruokailun jälkeen menimme l'Aiguille du midi -köysiradalla 3842 metrin korkeuteen katselemaan maisemia. Äsken mainitsemani pilvet tekivät maisemista seuraamisesta varsin vaikeaa itse näköalatasanteilla. Onneksi pilvipeite allamme rakoili kuitenkin hetkittäin, jotta pääsimme näkemään allaolevan laakson koko komeudessaan. Ylöpuolellamme olevat pilvet eivät rakoilleet, joten kuulemma mahtavat näkymät Mont Blancin suuntaan jäivät näkemättä. Paluumatkalla hissiin jonottaessa seurasin viereisen kiinalaisryhmän edesottamuksia. Matkailevien kiinalaisten perusyksikkö tuntuu olevan keski-ikäiset isä ja äiti ja yksi (1) hemmoteltu prinssi/prinsessa. Sitä se yhden lapsen politiikka teettää. Politiikasta puheenollen kiinalaiset kovasti mainostivat sikäläistä Tiibet-nimistä provinssia alppinisteille.
Ylhäällä oli ihan oikeasti kylmää, lämpötila oli nollan tuntumassa ja voimakkaat tuulet korostivat kylmän tunnetta. Toisaalta hellettä paljon kärsineenä on mukavaa leikkiä hieman lumen kanssa. Virkistävä kokemus kaikenkaikkiaan, jos toki hieman kallis 38 euron hintaan nähden. Vertailun vuoksi päivälippu Pariisin Disneylandiin maksaa n. 45 eur.
Illalla menimme Cernin työntekijöiden yhdistyksen CSSA:n järjestämään Hardronic Music Festivaliin Prevessinin toimipisteelle. Musiikin taso vaihteli aivan mainiosta bluesista parhaimmillaankin väljähtäneeseen nyyhkymetalliin. Meno oli kuitenkin varsin hyvää ja oluttarjontaakin paikalla oli. Kämppikseni Krikke tiivistikin tunnelmansa varsin osuneesti:
"Jumalauta, tää on ihan paras päivä täällä CERNIssä: ensin kävin vuorilla, sit illalla kuuntelemaan elävää musiikkia ja ryyppäämään ja ehdin jopa pelata Civiä automatkalla!"
Seuraavana päivänä kävimme vielä nopeasti läheisessä Fort L'Eclusen linnakkeessa. Paikka löytyi varsin kohtuullisen -sivuston Léman sans Frontiere kautta. Linnake sijaitsee suurinpiirtein ainoan Jura-vuorten läpi menevän solan rinteillä. Ilmeisesti Sveitsin ja Ranskan välinen raja on kulkenut vuosisatoja juurikin Jura-vuorilla ja linnake on rakennettu nykyiseen kuntoonsa 1800-luvun lopulla. Linnake koostuu kahdesta osasta, alemmasta ja ylemmästä linnakkeesta. Näitä yhdistää hulppeat 1 162 porrasta. Tasaisin välein portaikossa on yhden tykkijaoksen vetäviä luolia, joista pystyy totaalisesti dominoimaan koko solaa. Yritimme kiivetä myös portaita ylös, mutta jo hieman 400 portaan jälkeen usko loppui kesken ja nälkä alkoi kurnia, joten palasimme takaisin.
Päivän ateriaksi kokkasimme pizzoja valmiisiin taikinapohjiin. (Myydäänkö Suomessa ei-pakastettuja taikinapohjia?). Kentälle heitettäessä paljastin Saltsalle että Finnairin ilmaistarjoiluihin kuuluu myös kuohuviini. Ilmeisesti paluumatka meni hyvin.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
14.7.-17.7.
Uusi viikko alkoi varsin rutiininomaisesti ja yllätyksettömästi. Tiistaina, välittömästi töiden jälkeen käymälläni lenkillä en kärsinyt
läheskään yhtä paljon keuhko-oireista, mikä vahvistaa epäilyksiäni homeen osallisuudesta.
Tiistaina alkoivat OpenLabin kesäluennot, jotka esittävät grid-laskentaa ja sen teknisiä puolia CERNin näkökulmasta. Ainakin ensimmäinen luento oli tietosisällöltään vaikuttava ja avartava, jos toki luennoitsija olisi voinut pitää edes pienen tauon kahden ja puolen tunnin mittaisessa esityksessään. Kiinnostuksellakin on rajansa, joita täälläpäin ei tunnuta laisinkaan ymmärtävän.
Aiheeseen liittyen seuraavana päivänä slashdotissa joku oli määritellyt cloud computingin olevan "hajautettua laskentaa, joka ei vaadi osaamista kuten grid-laskenta". Jotenkin määritelmä haiskahtaa hypeltä, mutta tiedäpä tuota, esimerkiksi funktionaalisissa kielissä voi olla hajautetun laskennan automatisoinnin tulevaisuus.
läheskään yhtä paljon keuhko-oireista, mikä vahvistaa epäilyksiäni homeen osallisuudesta.
Tiistaina alkoivat OpenLabin kesäluennot, jotka esittävät grid-laskentaa ja sen teknisiä puolia CERNin näkökulmasta. Ainakin ensimmäinen luento oli tietosisällöltään vaikuttava ja avartava, jos toki luennoitsija olisi voinut pitää edes pienen tauon kahden ja puolen tunnin mittaisessa esityksessään. Kiinnostuksellakin on rajansa, joita täälläpäin ei tunnuta laisinkaan ymmärtävän.
Aiheeseen liittyen seuraavana päivänä slashdotissa joku oli määritellyt cloud computingin olevan "hajautettua laskentaa, joka ei vaadi osaamista kuten grid-laskenta". Jotenkin määritelmä haiskahtaa hypeltä, mutta tiedäpä tuota, esimerkiksi funktionaalisissa kielissä voi olla hajautetun laskennan automatisoinnin tulevaisuus.
7.7.-13.7.
Uusi työviikko keski-Euroopassa alkoi huonosti. Olin onnistunut saamaan Suomessa tai jopa sitä ennen jonkin flunssansukuisen taudin joka sai aikaan lämpöä maanantaina ja tiistaina. Onneksi perusflunssaan ei tarvitse lääkärin
palveluja, mutta tulinpa silti selvittäneeksi niiden saatavuuden täälläpäin.
Tilasin hyvissä ajoin ennen lähtöäni Suomesta Kelalta eurooppalaisen sairausvakuutuskortin. Eurooppalaista korttia näyttämällä pääsee normaaliin sairaanhoitojärjestelmään sekä Ranskassa että Sveitsissä. Sveitsin tiedot näyttivät hieman arveluttavilta ja epävarmoilta, ilmeisesti järjestelmä on arvauskeskuspohjainen kuten Suomessakin ja koko hoitomaksun (min. 100eur) joutuu maksamaan ennen sairaalasta poistumista.
Ranskassa sensijaan on ns. voucher-järjestelmä jossa valtio säätelee erilaisten lääkäripalvelujen hintoja. Kaikki lääkärit suuria keskussairaaloita lukuunottamatta ovat yksityisyrittäjiä ja voivat halutessaan enemmän (kakkostyypin palvelut) tai tismalleen valtion määräämän verran (ykköstyypin palvelut). Kukin potilas valitsee lääkärinsä mieltymystensä mukaan ja valtio korvaa 80% määräämästään hinnasta 100euron kuluihin asti, jonka jälkeen valtio korvaa koko palvelun. Esimerkiksi yleislääkärikäynnin valtion määräämä hinta on 22 eur, josta valtio maksaa takaisin 17.60 eur, joten potilaan kustannuksiksi jää 4.60. En ole päässyt nauttimaan kunnallisesta terveydenhuollosta aikoihin, mutta näppituntuma sanoo että hintataso on matalampi kuin Suomessa, jonka lisäksi yksityisyrittäjälääkärit kuulemma ihan aikuisten oikeasti palvelevat maksavaa asiakasta.
Samaisen viikon torstaina HIP järjesti kesägrillauksen CERN Prevessinin grillialueella. Alueelle löytäminen oli varsin haastavaa, koska en tiennyt etukäteen minne mennä ja alue on piilotettu kauimmaiseen nurkkaan pois tieltä. Onneksi kuitenkin grilliruoka sekä viinit olivat hyviä ja olutta oli paljon (se oli puolestaan halpaa). Grillauksen jäljiltä meinasin nukkua pommiin ja tulin ensimmäistä kertaa testaanneeksi ravintola ykkösen aamiaistarjonnan.
Perjantai-iltana kävimme Meyrinissä sijaitsevassa Baléxertin ostoskeskuksessa. Sieltä mukaani tarttuivat halvat nappikuulokkeet lenkkeilyä varten ja sandaalit. Kävimme myös tarkistamassa paikallisen teatterin ja L'incrayable Hulkin, onneksi tosin ei-dubattuna. Intialainen kämppis tuli mukaamme ja kävi elämänsä ensimmäistä kertaa elokuvassa, josta jotain rojaltia päätyy myös elokuvan tekijöille.
Lauantai ja sunnuntai kuluivat rentoutuessa ja nolifettäessä. Hankimme sopivat kytkentäkaapelit verkonpainona seisseen televisiomme ja kannettavan väliin. Neljästä paikalla olleesta nörtistä vain yhden läppärissä oli tv-outti. Hetken aikaa pohdin että pitäisiköhän itsenikin tilata se Applen ökykallis sovitinkaapeli. Koneen omistanut inkkari oli huvittavan pihalla DVD:n soitto-ohjelman käytöstä. (Miksipä sitä olisi DVd:itä ostellut kun kerran dvd-rippejä saa ilmaiseksi netistä?)
Intialaisen, omien sanojensa mukaan scifi-fanin sivistäminen jatkui rankalla Star Wars -maratonilla. Oli suorastaan virkistävää nähdä yllätys jonkun silmissä, kun Darth Vader paljastuu Luken isäksi ja vielä suurempi ällistys siitä, että Leia on Luken sisko (veikkaili ääneen että Luke kettuna pokaa tytön trilogian lopussa).
Sunnuntaina erehdyin myös ensimmäistä kertaa lenkille ja sain tuta viikonlopun kopissa huohottelun vaikutukset keuhkoissani. Vaikken olekaan kovasti herkkä homeelle, korostuu sille altistuminen hieman reippaammassa urheilussa. Hyvän lenkin päälle oli mukava mennä jääkylmään suihkuun, koska mummonmökin boileri ilmeisesti reistasi koska emme saaneet tippaakaan lämmintä vettä koko viikonloppuna.
palveluja, mutta tulinpa silti selvittäneeksi niiden saatavuuden täälläpäin.
Tilasin hyvissä ajoin ennen lähtöäni Suomesta Kelalta eurooppalaisen sairausvakuutuskortin. Eurooppalaista korttia näyttämällä pääsee normaaliin sairaanhoitojärjestelmään sekä Ranskassa että Sveitsissä. Sveitsin tiedot näyttivät hieman arveluttavilta ja epävarmoilta, ilmeisesti järjestelmä on arvauskeskuspohjainen kuten Suomessakin ja koko hoitomaksun (min. 100eur) joutuu maksamaan ennen sairaalasta poistumista.
Ranskassa sensijaan on ns. voucher-järjestelmä jossa valtio säätelee erilaisten lääkäripalvelujen hintoja. Kaikki lääkärit suuria keskussairaaloita lukuunottamatta ovat yksityisyrittäjiä ja voivat halutessaan enemmän (kakkostyypin palvelut) tai tismalleen valtion määräämän verran (ykköstyypin palvelut). Kukin potilas valitsee lääkärinsä mieltymystensä mukaan ja valtio korvaa 80% määräämästään hinnasta 100euron kuluihin asti, jonka jälkeen valtio korvaa koko palvelun. Esimerkiksi yleislääkärikäynnin valtion määräämä hinta on 22 eur, josta valtio maksaa takaisin 17.60 eur, joten potilaan kustannuksiksi jää 4.60. En ole päässyt nauttimaan kunnallisesta terveydenhuollosta aikoihin, mutta näppituntuma sanoo että hintataso on matalampi kuin Suomessa, jonka lisäksi yksityisyrittäjälääkärit kuulemma ihan aikuisten oikeasti palvelevat maksavaa asiakasta.
Samaisen viikon torstaina HIP järjesti kesägrillauksen CERN Prevessinin grillialueella. Alueelle löytäminen oli varsin haastavaa, koska en tiennyt etukäteen minne mennä ja alue on piilotettu kauimmaiseen nurkkaan pois tieltä. Onneksi kuitenkin grilliruoka sekä viinit olivat hyviä ja olutta oli paljon (se oli puolestaan halpaa). Grillauksen jäljiltä meinasin nukkua pommiin ja tulin ensimmäistä kertaa testaanneeksi ravintola ykkösen aamiaistarjonnan.
Perjantai-iltana kävimme Meyrinissä sijaitsevassa Baléxertin ostoskeskuksessa. Sieltä mukaani tarttuivat halvat nappikuulokkeet lenkkeilyä varten ja sandaalit. Kävimme myös tarkistamassa paikallisen teatterin ja L'incrayable Hulkin, onneksi tosin ei-dubattuna. Intialainen kämppis tuli mukaamme ja kävi elämänsä ensimmäistä kertaa elokuvassa, josta jotain rojaltia päätyy myös elokuvan tekijöille.
Lauantai ja sunnuntai kuluivat rentoutuessa ja nolifettäessä. Hankimme sopivat kytkentäkaapelit verkonpainona seisseen televisiomme ja kannettavan väliin. Neljästä paikalla olleesta nörtistä vain yhden läppärissä oli tv-outti. Hetken aikaa pohdin että pitäisiköhän itsenikin tilata se Applen ökykallis sovitinkaapeli. Koneen omistanut inkkari oli huvittavan pihalla DVD:n soitto-ohjelman käytöstä. (Miksipä sitä olisi DVd:itä ostellut kun kerran dvd-rippejä saa ilmaiseksi netistä?)
Intialaisen, omien sanojensa mukaan scifi-fanin sivistäminen jatkui rankalla Star Wars -maratonilla. Oli suorastaan virkistävää nähdä yllätys jonkun silmissä, kun Darth Vader paljastuu Luken isäksi ja vielä suurempi ällistys siitä, että Leia on Luken sisko (veikkaili ääneen että Luke kettuna pokaa tytön trilogian lopussa).
Sunnuntaina erehdyin myös ensimmäistä kertaa lenkille ja sain tuta viikonlopun kopissa huohottelun vaikutukset keuhkoissani. Vaikken olekaan kovasti herkkä homeelle, korostuu sille altistuminen hieman reippaammassa urheilussa. Hyvän lenkin päälle oli mukava mennä jääkylmään suihkuun, koska mummonmökin boileri ilmeisesti reistasi koska emme saaneet tippaakaan lämmintä vettä koko viikonloppuna.
torstai 10. heinäkuuta 2008
30.6.-3.7.
Uusi viikko alkoi mukavasti palkkapäivällä. Rahaa olikin jo ehditty odottaa kuin kuuta nousevaa, koska mummonmökin toinenkin kuukausivuokra piti maksaa ennen ensimmäistä palkkaa suomalaiselle tilille. Ehdin jo jonkin aikaa tuntea itseni varsin köyhäksi ennen palkan tuloa.Lomakausi jatkui kovana ja valtaosan viikkoa olimme ekstrakevyellä miehityksellä töissä. Tiistaina pieneksi yllätykseksi miltei kaikille toimistollemme eksyi yllätyskesäteekkari Tanpereelta, Jarno. Jarno oli hakenut aivan normaalisti kesätöitä TTY:n matematiikan laitokselta josta oli kerrottu että "Tuu vaan, mutta osan kesää vietät sitten Ranskassa, onko selvä?". Kaikkea sitä sattuu. Onneksi kuitenkin pysyvämpi tamperelaistyöntekijämme Tapio lähti samana päivänä lomille joten emme joutuneet kuuntelemaan liikaa tanpereen murretta.
Keskiviikkona kesäteekkari/DI-työläinen Maria piti pienet bileet sen kunniaksi että hänen junansa kääntyi. Junan kääntymisen käsitettä oli hauska selittää kahdelle intialaiselle ja inttiä käymättömälle suomenruotsalaiselle. Maistelimme erilaisia punaisia viinejä, joiden tanniinit tekivät tepposensa. Seuraavan yön aikana krapulakeiju kävi vierailulla ja loihti varsin komean päänsäryn aamuksi.
Onneksi torstaiaamuna kuitenkin alkoivat viralliset kesäluennot, joille oli hyvä mennä torkkumaan päänsärkyä pois. Harmi vaan etten saanut aivan kauheasti irti kyseisistä luennoista. Onneksi kalvot ovat kuitenkin netissä. Hauskana detaljina pakko mainita, että hiukkasfysiikan perusteiden luennoitsija on itse piirtänyt suurimman osan kalvostaan.
Illemmalla torstaina työtoverini Heka heitti minut kentälle, josta lensin takaisin Suomeen viikonlopun häitä varten. Itse häätilaisuushan on lauantaina, mutta to-su -lennot olivat selkeästi halvempia kuin pe-su -lennot joten otin yhden ylimääräisen lomapäivän tätä varten.
Keskiviikkona kesäteekkari/DI-työläinen Maria piti pienet bileet sen kunniaksi että hänen junansa kääntyi. Junan kääntymisen käsitettä oli hauska selittää kahdelle intialaiselle ja inttiä käymättömälle suomenruotsalaiselle. Maistelimme erilaisia punaisia viinejä, joiden tanniinit tekivät tepposensa. Seuraavan yön aikana krapulakeiju kävi vierailulla ja loihti varsin komean päänsäryn aamuksi.
Onneksi torstaiaamuna kuitenkin alkoivat viralliset kesäluennot, joille oli hyvä mennä torkkumaan päänsärkyä pois. Harmi vaan etten saanut aivan kauheasti irti kyseisistä luennoista. Onneksi kalvot ovat kuitenkin netissä. Hauskana detaljina pakko mainita, että hiukkasfysiikan perusteiden luennoitsija on itse piirtänyt suurimman osan kalvostaan.
Illemmalla torstaina työtoverini Heka heitti minut kentälle, josta lensin takaisin Suomeen viikonlopun häitä varten. Itse häätilaisuushan on lauantaina, mutta to-su -lennot olivat selkeästi halvempia kuin pe-su -lennot joten otin yhden ylimääräisen lomapäivän tätä varten.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Jari ja Tiina, 28.6.-29.6.
Lauantaina isäni ja hänen kihlattunsa tulivat viemään minulta auton viikoksi. He kiertävät Alsassin viinialueita viikon verran ajellen B&B:stä B&B:hen ja nauttien. Ensimmäisen yön olivat kuitenkin varanneet läheisestä hotelli Kyriadista jotta voisivat viettää hieman laatuaikaa kanssani.
Hain heidät kentältä lauantaiaamuna kello kymmeneltä jonka jälkeen lähdimme kiertämään Geneve-järveä tai paikallisemmin Lac Lemania. Ensimmäinen pysäkki oli itseasiassa hieman järven rannasta poispäin sijaitseva Champagnen pikkukylä Sveitsiläisessä Vaudin maakunnassa. Kylähän on ollut viime aikoina uutisissa siksi että kylän asukkaat päättivät antaa piut paut WTO:lle ja painattaa kylänsä nimen tekemiinsä viineihin.
Kylä oli ikävä kyllä täysin kuollut emmekä löytäneet ensimmäistäkään myymälää josta olisimme saaneet ostettua paikallisia tuotteita. Onneksi itse viinitarhat olivat sentään avoimia ja kävimme katsomassa niitä. Eräs paikallisista merkeistä on (edelliseen WTO:n päätökseen viitaten) la Censuré. Vakaa aikomukseni on vielä palata tuohon pikkukylään ja ostaa korillinen la Censuré -viintä. Mikäli näin teen niin yksi puteli on jo korvamerkitty Matti Nikille.
Koska emme löytäneet avointa ravintolaakaan palasimme kohti Geneve-järveä ja pysähdyimme ensimmäiselle huoltoasemalle. Huoltoaseman yhteydessä ollut Autogrill-ketjun myymälä yllätti tasollaan (ja ikävä kyllä hintatasollaan). Näkymät olivat vaikuttavia ja ruoka jopa oikeasti hyvää. Suosittelen lämpimästi niin kauan kuin joku muu maksaa.
Lausannessa käytin vieraitani uudelleen Sauvabelinin tornissa. Sandaalien valinta kiitteli portaiden yläpäässä koska jalkani eivät menneet läheskään yhtä pahasti hapoille kuin edellisen nousun yhteydessä. Jari taisi ottaa jonkunnäköisen panoraamakuvan jonka aion pyhästi pyytää häneltä tähän liitettäväksi.
Lausannesta matka jatkui järven toiselle puolelle Evianiin. Evian on varsin miellyttävän ja kalliin oloinen pikkukylä Ranskan puolella. Rakennukset ovat vaikuttavia, hotellit näyttävät kalliilta ja meininki on muutenkin varsin idyllistä. Miinuspuolena mainittakoon se, että Ranskan puolella ei yksinkertaisesti ole muita teitä kuin pieni rantatie jonka nopeusrajoituksena on yleensä 50km/h. Kontrastia Sveitsin puoleen lisää se, että Sveitsin moottoritie numero 1 kulkee järven pohjoispuolta. Paluumatkaan kuluikin noin tuplasti enemmän aikaa kuin matkaan Genevestä järven toiseen päähän.
Illalla kävimme kokeilemassa Geniksen keskustasta ravintola Pamukkalen ei-noutosapuskoita jotka osoittautuivat hintaviksi mutta mukavan tulisiksi.
Seuraavana aamuna suunnistimme kohti Annecyn kaupunkia wikitravelin suositusten mukaisesti. Annecyn keskiaikaisessa keskustassa kun on joka sunnuntai markkinat. Neuvo osoittautui varsin hyväksi kunhan ensin löysimme vanhan keskustan (n.b. centre ville != keskiaikainen keskusta). Markkinat olivat varsin eloisat ja mielenkiintoiset vaikka onnistuinkin olemaan ostamatta sieltä mitään. Oman lisänsä kiertelynautintoon toi itse vanha kaupunki, joka oli erittäin hyvin säilytetty vanhannäköisenä, vaikka siellä täällä olikin tuoreita rakennuksia. Lisäksi Annecy on saanut (tai ottanut) lisänimekseen Ranskan Venetsia. Kaupunki sijaitsee järven rannalla ja vanha keskusta keinotekoisella saarella jossa kanaalit kulkevat ristiin rastiin. Efekti oli varsin miellyttävä ja koska kaikkien kanaalien pohjat oli valettu uuteen aikaan betonilla, ei hajujakaan päässyt syntymään ja vesi näytti kirkkaalta.
Markkinoilla käynnin jälkeen olikin hyvä palata takaisin St. Genisiin ja päästää Jari ja Tiina jatkamaan kohti Alsassia. Itse jatkoin iltaa Plainpalais'lla seuraten jalkapallon EM-finaalia. Tunnelma oli paikan päällä korkealla ja liikkuminen vaikeaa väkimassojen johdosta. Katselunautintoa tosin haittasi Saksan varsin hampaaton ja innoton peli. Hyi hyi Fritz, Günther ja kumppanit.
Hain heidät kentältä lauantaiaamuna kello kymmeneltä jonka jälkeen lähdimme kiertämään Geneve-järveä tai paikallisemmin Lac Lemania. Ensimmäinen pysäkki oli itseasiassa hieman järven rannasta poispäin sijaitseva Champagnen pikkukylä Sveitsiläisessä Vaudin maakunnassa. Kylähän on ollut viime aikoina uutisissa siksi että kylän asukkaat päättivät antaa piut paut WTO:lle ja painattaa kylänsä nimen tekemiinsä viineihin.
Kylä oli ikävä kyllä täysin kuollut emmekä löytäneet ensimmäistäkään myymälää josta olisimme saaneet ostettua paikallisia tuotteita. Onneksi itse viinitarhat olivat sentään avoimia ja kävimme katsomassa niitä. Eräs paikallisista merkeistä on (edelliseen WTO:n päätökseen viitaten) la Censuré. Vakaa aikomukseni on vielä palata tuohon pikkukylään ja ostaa korillinen la Censuré -viintä. Mikäli näin teen niin yksi puteli on jo korvamerkitty Matti Nikille.
Koska emme löytäneet avointa ravintolaakaan palasimme kohti Geneve-järveä ja pysähdyimme ensimmäiselle huoltoasemalle. Huoltoaseman yhteydessä ollut Autogrill-ketjun myymälä yllätti tasollaan (ja ikävä kyllä hintatasollaan). Näkymät olivat vaikuttavia ja ruoka jopa oikeasti hyvää. Suosittelen lämpimästi niin kauan kuin joku muu maksaa.
Lausannessa käytin vieraitani uudelleen Sauvabelinin tornissa. Sandaalien valinta kiitteli portaiden yläpäässä koska jalkani eivät menneet läheskään yhtä pahasti hapoille kuin edellisen nousun yhteydessä. Jari taisi ottaa jonkunnäköisen panoraamakuvan jonka aion pyhästi pyytää häneltä tähän liitettäväksi.
Lausannesta matka jatkui järven toiselle puolelle Evianiin. Evian on varsin miellyttävän ja kalliin oloinen pikkukylä Ranskan puolella. Rakennukset ovat vaikuttavia, hotellit näyttävät kalliilta ja meininki on muutenkin varsin idyllistä. Miinuspuolena mainittakoon se, että Ranskan puolella ei yksinkertaisesti ole muita teitä kuin pieni rantatie jonka nopeusrajoituksena on yleensä 50km/h. Kontrastia Sveitsin puoleen lisää se, että Sveitsin moottoritie numero 1 kulkee järven pohjoispuolta. Paluumatkaan kuluikin noin tuplasti enemmän aikaa kuin matkaan Genevestä järven toiseen päähän.
Illalla kävimme kokeilemassa Geniksen keskustasta ravintola Pamukkalen ei-noutosapuskoita jotka osoittautuivat hintaviksi mutta mukavan tulisiksi.
Seuraavana aamuna suunnistimme kohti Annecyn kaupunkia wikitravelin suositusten mukaisesti. Annecyn keskiaikaisessa keskustassa kun on joka sunnuntai markkinat. Neuvo osoittautui varsin hyväksi kunhan ensin löysimme vanhan keskustan (n.b. centre ville != keskiaikainen keskusta). Markkinat olivat varsin eloisat ja mielenkiintoiset vaikka onnistuinkin olemaan ostamatta sieltä mitään. Oman lisänsä kiertelynautintoon toi itse vanha kaupunki, joka oli erittäin hyvin säilytetty vanhannäköisenä, vaikka siellä täällä olikin tuoreita rakennuksia. Lisäksi Annecy on saanut (tai ottanut) lisänimekseen Ranskan Venetsia. Kaupunki sijaitsee järven rannalla ja vanha keskusta keinotekoisella saarella jossa kanaalit kulkevat ristiin rastiin. Efekti oli varsin miellyttävä ja koska kaikkien kanaalien pohjat oli valettu uuteen aikaan betonilla, ei hajujakaan päässyt syntymään ja vesi näytti kirkkaalta.
Markkinoilla käynnin jälkeen olikin hyvä palata takaisin St. Genisiin ja päästää Jari ja Tiina jatkamaan kohti Alsassia. Itse jatkoin iltaa Plainpalais'lla seuraten jalkapallon EM-finaalia. Tunnelma oli paikan päällä korkealla ja liikkuminen vaikeaa väkimassojen johdosta. Katselunautintoa tosin haittasi Saksan varsin hampaaton ja innoton peli. Hyi hyi Fritz, Günther ja kumppanit.
22.6.-27.6. Kuumaa
Sunnuntaipäivä meni rentoutuessa ja kirjoja lukiessa. Sunnuntaina alkoivat myös kovat helteet, joita jatkuikin koko seuraava viikko. Päivän ylin lämpötila vaihteli 28 ja 33 asteen välillä hiki virtasi. Huvittavaa kyllä helleaalto iski kaikkein raskaimmin intialaisiin kämppiksiini jotka jaksoivat koko ajan huhkia hellettä siinä missä me suomalaiset kärsimme stoalaisen tottuneesti kuumuudesta. Intiassa kun ensimmäinen kotiin hankittava luksusesine ei olekaan telkkari tai tietokone vaan ilmastointilaite. Sikäläisen mentaliteetin perusteella keski-eurooppalaiset ilmastoimattomat toimistot ovat aivan käsittämättömiä. Itseasiassa jouduimme todistelemaan että "ei näy ilmastointilaitetta missään, ei" ennen kuin inkkarit edes uskoivat ettei toimistoamme todellakaan ole ilmastoitu.
Muuten töissä oli varsin hiljaista lomien takia. Ensimmäistä kertaa me kesäteekkarit muodostimme enemmistön paikallaolijoista.
Muuten töissä oli varsin hiljaista lomien takia. Ensimmäistä kertaa me kesäteekkarit muodostimme enemmistön paikallaolijoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
