Lausanne

Juhannuspäivänä heräsin tottumuksen ansiosta varsin aikaisin ja luin työn alla olleen kirjani loppuun. Puoliltapäivin keskustelin intialaisten kanssa ja he olivat lähdössä toimistolle soittamaan kotiin ja muutenkin käyttämään nettiä. Koin ajatuksen hyväksi ja lähdimme yhdessä autolla matkaan.

Automatkalla kerroin heille saamastani ideasta piipahtaa Lausannessa iltapäivällä. Ideani sai kaikua, joten lähdimme parin tunnin jälkeen lounaalle läheiseen intialaiseen ravintolaan ja jatkoimme siitä suoraan kohti Lausannea.

Ensivaikutelma Lausannesta oli että se on mäkinen ja selkeästi yliopistokaupunki. Jalankulkijat vaikuttivat selvästi nuorekkaammilta kuin esimerkiksi Genevessä ja rullaluistelijoita oli paljon.

Ensimmäinen pysäkkimme Lausannessa oli Olympiamuseo. Museo sijaitsee varsin erinomaisessa paikassa Geneve-järven rannalla. Sen ohi kulkevalta rantakadulta oli miltei mahdotonta löytää parkkipaikkaa, mutta onnistuimme lopulta löytämään sellaisen vain puolen kilometrin päästä.

Museo oli varsin yllätyksettömästi teemattu tulevien Pekingin olympialaisten mukaan. Myös yhtä yllätyksettömästi ja suureksi harmikseni Kiinan valtio oli saanut ilmeisesti sanella varsin vapaasti näyttelyssä esiteltävän propagandan ja se tuoksui voimakkaasti joka käänteessä.

Pysyvä näyttely olikin sitten jo huomattavasti parempi ja antoisampi. Katsellessani Helsingin olympialaisten soihdun visakoivuista kahvaa mieleni täytti yllättäen kauhea nationalismin puuska. Mistä lie ilmestynyt. Varsinaisten näyttelyalueiden ulkopuolinen osa olikin sitten täynnä erilaisia mainoksia ja muutenkin kapitalismin valtaama. Kuriositeettina mainittakoon että yläkerran ravintola hyväksyi vain VISA-kortteja koska VISA on yksi olympialaisten pääsponsoreista.

Museon sulkeuduttua kuudelta hakeuduimme wikitravel.orgin suosittelemaan toiseen kohteeseen, Sauvaubelinin metsään. Keski-Euroopan lehtimetsät tuntuivat hyvin oudoilta Suomen havu- ja sekametsiin tottuneelle. Kiertelimme metsää hyvän tovin etsiessämme ilmaista näköalatornia. Vasta kun olimme jo luovuttaneet, havaitsimme että olimme lähteneet parkkipaikalta tismalleen väärään suuntaan ja että näköalatorni olikin vain sadan metrin päässä toisessa suunnassa. Tiheä lehtimetsä yksinkertaisesti esti näkemästä tornia vähänkään kauempaa.

Itse torni on n. 30 metriä korkea puinen rakennelma. Huipulle kiipeäminen tuntui pohkeissa, mutta toisaalta näköala Geneve-järvelle, Alpeille, Jura-vuorille ja koko ympäristöön oli häikäisevä. Aisti-ilmavalvojan paratiisi, jos toki huonosti naamioitu. Palatessamme autolle huomasin, että tornin juurelle oli rakennettu jonkinasteinen bunkkeri. Ilmeisesti myös Sveitsin armeija oli vakuuttunut tornin valvontakapasiteetista.

Juhannus

Juhannus ei ole juhlapäivä Sveitsissä tai Ranskassa. Niinpä sain rauhassa seurata irkistä ihmisten juhannusstressausta ja -säätöä. Olin etukäteen sopinut meneväni rovaniemeläisten luokse. Sinne myös päädyinkin juhannusaattona töiden jälkeen vain pienen logistisen säädön jälkeen. Osoittautui että neljän hengen rovaniemeläiskommuuni yhdellä lisävahvistuksella oli mitä erinomaisinta juhannusseuraa. Meininki oli häpeämättömän härmäläistä ja humalahakuista kuten hyvään juhannukseen kuuluukin. Myös Krikke päätyi lopulta seuraamme kyllästyttyään urheiluun ja terveellisiin elämäntapoihin.

Auringon laskettua siirryimme junalla Geneven keskustaan, jossa oli suuri musiikkifestivaali. Ikävä kyllä kukaan meistä ei osannut selkeästi paikallistaa meitä kartalta, jossa esityspaikat oli merkitty. Pienen haeskelun jälkeen kuitenkin löysimme useita puistoja täynnä ihmisiä.

Määrittelemättömästä syystä päädyimme kuitenkin määrittelemättömästä syystä lähimpään kapakkaan katsomaan kuinka Turkki teki "Ruotsit" toisen kerran EM-kisoissa. Matsin jälkeen Turkin fanit kiertelivät kaupunkia aivan vauhkoina ja pitivät ääntä kuin heikkopäiset. Onneksi paikallinen poliisi osasi odottaa moista ja oli näkyvästi paikalla hillitsemässä liiallista juhlintaa.

Illan päätteeksi kokeilimme paikallista yölinjaa. Meno oli varsin hyvää ja huokeaa verrattuna taksiin, mutta toisaalta onnistuimme valitsemaan kahdesta bussivaihtoehdosta sen väärän joka vei meidät vain CERNin porteille. Toinen bussi olisi tuonut selkeästi Ranskan puolelle noin kilometrin päähän asunnostamme. Toisaalta viiden kilometrin kävely laskuhumalassa kasvatti taas hieman luonnetta mutta toisaalta olisi sen silti mielellään välttänyt.

Kuvia tulee ehkä joskus

Viikko 16.-20.6.

Kolmas työviikko sujui varsin yllätyksettömästi ja onnistuin jopa edistymään mukavasti pienistä epävarmuuksista huolimatta.

Varsinaisten työtehtävieni lisäksi kävin kuuntelemassa Glen Cowanin mielenkiintoisen luentosarjan tilastollisista menetelmistä ja koneoppimisesta korkeaenergiafysiikassa. Luentojen sisältö vastasi lähinnä hahmontunnistuksen ja neuraalilaskennan perusteita. Piristävää kyllä kaikki olennaiset kaavat johdettiin kuitenkin hieman eri premisseistä kuin mihin olen tottunut. Hienoa nähdä että fyysikoiden ja tikkiläisten välillä on sentään jotain fenomenologisia eroja.

Keskusteltuani hieman luennoitsijan kanssa erään luennon jälkeen olen vakuuttunut siitä, että fyysikkojen osuus Higgsin bosonin löytämisessä on käytännössä ohi koska kokeet ja mittarit on suunniteltu. Loppu löytämistyöstä olisi järkevää jättää tiedonlouhijoille, mutta pahoin pelkään että sekin jätetään asiaan perehtymättömille fyysikoille.

Kävin myös kuuntelemassa mielenkiintoisen seminaarin Microsoftin maihinnousuyrityksestä hajautetun laskennan alalle. Vaikka osa toteutetusta järjestelmästä saakin tietoteekkarin kavahtamaan (Excel-plugin), uskon että monien muiden alojen asiantuntijoille ne kuulostavat mitä erinomaisimmilta myyntivalteilta.

Elämä mummonmökissä on asettunut varsin mukavaan rytmiin eikä kukaan vaikuta ainakaan päällepäin kovin hermostuneelta. Pranav on opettanut minulle kasviscurryjen tekoa ja Sachin puhui jotain jugurttimarinoidusta kanasta (vaikka myönsikin ettei ole koskaan aikaisemmin tehnyt moista). Havaitsin hämmästyksekseni pari päivää sitten että englantiini on hiipinyt vienoinen intialainen aksentti. Vahvan kieli-identiteetin puute tekee jälleen tepposensa. Tässä iässä joutuisin vahvan kieli-identiteetin hankkimiseksi viettämään useita vuosia tietyllä murrealueella. Nähtäväksi jää tuleeko tämä toteutumaan.

Viikonloppu ja Auto

Shampanja-aamiainen osoittautui varsin nimensä veroiseksi. Kuuleman mukaan tämä oli ensimmäinen perinteinen shampanja-aamiainen jolla tarjoiltiin myös syötävää. Toimistolle oli tullut yhteistyötahoja ja kaikki esittelivät työtään ja kytköksiään HIPiin. Opinpa kuitenkin sen, että Suomi on pelannut korttinsa hyvin verrattuna muihin CERN-sopimuksen tehneisiin maihin ja Suomen CERNin jäsenmaksurahat palaavat melkein tuplattuina takaisin suomalaisille tahoille joita HIP edustaa.

Aamiaisen jälkeen kävimme testaamassa portin vieressä Sveitsin puolella sijaitsevan intialaisen ravintolan. Tarjonta oli varsin hyvää ja jopa intialaisvahvistukset olivat samaa mieltä. Itse jäin hieman kaipaamaan lammasta, mutta toisaalta teki hyvää nauttia kerrankin ateria ilman punaista lihaa.

Työpäivän päätyttyä siirryimme Geneven puolelle Vernierin lähiöön, jossa linnoittauduimme aurinkoiselle terassille. Tästä matka jatkui pienten kommervenkkien kautta taas Plainpalaisille katsomaan jalkapalloa. Onnistuin kokeilemaan mäkkärissä tilaamista ranskaksi ja sain annoksen joka maksoi miltei 15 euroa ja jossa oli mielenkiintoisia detaljeja joita en mielestäni tilannut, kuten sundae-jäätelö.

Kuvittelin jo tottuneeni kävelemään kohtalaisia (10-15 km) matkoja päivittäin mutta silti onnistuin kävelemään molemmat jalkani rakoille.

Lauantaiaamuna sain tekstiviestin siskoltani Juulialta, joka ilmoitti olevansa tulossa illemmalla tuomaan autoa. Olin hieman yllättynyt sillä olin jäänyt siihen käsitykseen että sisko ja hänen kaverinsa tulevat vasta viikkoa myöhemmin. Perheen sisäinen kommunikaatio iski siis jälleen. Lauantaipäivä menikin sitten rentoutuessa, lukiessa ja odotellessa.

Sunnuntaiaamuna jouduin heräämään aikaisin heittämään vieraat kentälle. Zürichiin. Ilmeisesti sieltä saa selkeästi halvempia lentoja. Sveitsi on varsin pieni maa, koska ajoin melkein 2/3 sen leveydestä ja takaisin melkein järjellisessä ajassa. 6,5 tuntia myöhemmin pääsin takaisin kotipihaan. Vain minuutteja myöhemmin kämppikseni palasivat kiipeilemästä Jura-vuorilta vielä uupuneempina kuin minä.

Illalla kävimme Jukan ja Kriken kanssa Charly'sissä katsomassa vaiherikasta Tsekki-Turkki -peliä.

13.6. ATLAS

Perjantaina 13.6. kävimme vierailulla ATLAS-detektorissa. Ryhmä kesäharjoittelijoita kerääntyi CERNin B-portille josta toinen Suomi-toimiston sihteereistä tuli noutamaan meitä. Lyhyen kävelymatkan jälkeen päädyimme varsin mitäänsanomattoman tehdashallin eteen ja varsinainen oppaamme Markus Nordberg tuli koppaamaan meidät haltuunsa.

Varsinainen detektori on n. 90 metriä pinnan alla ja sinne päädäkseen täytyy ensin läpäistä turvaportit (paitsi jos sattuu olemaan esittelykierroksella).

Hissistä ensimmäisenä silmään pistävät suuret jäähdyttimet, jotka pitävät suprajohdemagneetteja jäähdyttävän heliumin riittävän kylmänä. Helium kuljetetaan käytävien katossa itse törmäyttimeen.

Itse detektori on varsin massiivisen kokoinen. Päissä olevat magneetit kohdistavat eri suuntiin kulkevat "protonirykelmät" niin tarkasti että osa protoneista törmää toisiinsa joka törmäyksessä. Tarkkuus oli muistaakseni muutaman femtometrin luokkaa. Koska LHC aloittaa kohta toimintansa hiukkasia havaitsevia sensoreita kalibroidaan para-aikaa avaruudesta tulevalla taustasäteilyllä. Se kun sattuu olemaan varsin vakio joten sillä on helppo tarkastaa detektorien toiminta ns. Murphy-efektin välttämiseksi.


Ehkä silmiinpistävintä rakennelmassa oli se, että sitä oli useammasta kohdasta korjattu jeesus-teipillä. Ilmeisesti tietyt asiat eivät vain muutu.

Itseasiassa olimme erittäin onnekkaita sillä LHC:n käynnistymistä ennakoiden ATLAS oli teoriassa suljettu vierailijoilta mutta saimme jonkinnäköisen erityisluvan käydä pyörähtämässä paikalla. Käynnin lopuksi huomasin että erityisen tavaraportin sisälle oli jätetty reppu joka ei tuntunut kuuluvan kenellekään, vaikka isot kyltit kiersivät jättämästä sinne mitään tavaraa. Jos olisimme olleet Yhdysvalloissa tai Britanniassa olisin oikeasti huolestunut.

Hieman myöhemmin olisi ollut mahdollista käydä myös ohjaushuoneessa vilkuilemassa mutta ikävä kyllä kiire shampanja-aamiaiselle esti moiset.

Legoinsinöörien ihmemaa

CERNissä kävellessään ei yksinkertaisesti voi välttää törmäämästä suuriin, legopalikannäköisiin betonimötiköihin. Niitä on varastoituna useassa paikassa ja niistä on tehty erinäköisiä rakennelmia sinne tänne perinteisempien rakennusten sekaan.


Asiasta kysyttyäni minulle kerrottiin, että nämä ovat paikallisten insinöörien ratkaisu väliaikaiseen säteilysuojaukseen. Ilmeisesti niitä alettiin sittemmin käyttämään myös muihin tarkoituksiin ja väliaikaisuuskin on varsin joustava käsite ainakin muutamien rakennelmien päälle kasvaneesta vegetaatiosta päätellen.



Ilmeisesti kaikki ne lapset, jotka haluavat isoina legoinsinööreiksi päätyvät töihin CERNiin. Niin, ja tokihan niitä litteämpiäkin legopalikoita on saatavilla. Kyllä se insinööri on pohjattoman kekseliäs.

Arkea

Arki alkaa pikkuhiljaa asettua taloon ja toinen viikko onkin edennyt varsin yllätyksettömästi. Emme perinpohjaisen selvittelyn jälkeenkään emme ole löytäneet järkevää tapaa saada Internet-yhteyttä mökille. Itse en koe tätä mitenkään suurena menetyksenä, sillä netittömyys tekee elämästä paljon yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa.

Päivittäinen rutiini koostuu kävelystä töihin, työnteosta, kauppakäynneistä kotimatkalla ja rauhallisesta illanvietosta mökillä. Koska aikaa on, tulee ruuan eteen nähtyä helposti hieman enemmän vaivaa. Lukemistahtini on hidastunut normaalin hektisestä kirjojen ahmimisesta verkkaiseen nautiskeluun, jollaista en ole ehtinyt harrastamaan vuosiin.

Eilen tulin Suomessa olevan kaverin synttäreiden kunniaksi (tarvitsin tekosyyn) kokeilleeksi yhden euron kuohuviiniä. Sanoisin, että keski-Euroopassa juomiin kannattaa ehkä panostaa se toinen euro tai jopa kaksi euroa lisää koska niillä saa jo huomattavasti parempaa kuoharia. Huvittavana sivuhuomautuksena kerrottakoon, että lähikaupasta saa kuulemma ajoittain Pol Rémya hintaan 80 snt (versus Alkon 5,99€). Kuinkakohan suuri osa tuosta hintaerosta on oikeasti tuontikustannuksia?

Keski-Eurooppalaiseen elämänrytmiin tottuu yllättävänkin helposti. Tunnin luonastauko työajalla kuulosti kaksi viikkoa sitten absurdilta, mutta nyttemmin olen oppinut käyttämään sen kokonaan hyväkseni ja käyttäisin kernaasti enemmänkin aikaa.

Huomenna tiedossa on järjestettyä ohjelmaa. Ensin vierailu ATLAS-tunneliin ja sitten työpaikan mystinen morale boosting event nimeltä "shampanja-aamiainen". Lauantaina (tai sunnuntaina mikäli krapulakeiju päättää vierailla lauantaiaamuna) olemme menossa viereisille Jura-vuorille joilla on kuulemma varsin metka vaellella. Kuvia siis tiedossa.

Viikonloppu ja Geneve

Pimp my Jet d'Eau

Perjantai-ilta sujui rauhallisissa merkeissä ja lauantaiaamupäiväkin meni kattoon tuijotellessa. Kyllä kiireetön, internetitön elämä on auvoisaa.

Lauantai-illaksi menimmekin sitten Geneven keskustaan seuraamaan jalkapalloa. Samaan bussiin kanssamme eksyivät Joni ja jyväskyläläinen fyysikko jonka nimi ei muistu mieleeni. (Huono nimimuisti on perseestä). Geneven keskustassa seuraamme liittyi vielä toisella puolella Geneveä asuva Ilkka, joka oli myös ensimmäistä kertaa tutustumassa ydinkeskustaan.

Silta järven yli

Seikkailtuamme puolisen tuntia suurilla kaduilla päätimme ettemme halua seurata pelejä Turkin tai Portugalin kannattajien keskellä ja etsiydyimme stokastisesti (lue: arpomalla) mahdollisimman kauas keskeisiltä alueilta pieneen kahvilaan. Sveitsin peliä kelpasikin katsoa koska terassilla lisäksemme vain tarjoilija oli kiinnostunut seuraamaan peliä.

Ensimmäisen pelin jälkeen lähdimme etsimään sapuskaa ja päädyimme kebab-ravintolaan joka palveli töykeästi koska henkilökunta halusi keskittyä jännäämään peliä. Matkamme jatkui eteenpäin kohti Plainpalais'n aukiota, jossa on Geneven virallinen kesäkatsomo. Hinnat eivät häikäisseet halpuudellaan eikä tarjonta ollut kovin hääppöistä, mutta olutta sai ja fiilis oli katossa kun Portugali näytti Turkille Euroopan rajat.

Pelin jälkeen kiersimme Geneven baaritarjontaa ja kävi ilmi, että opiskelukaverini sisko on myös töissä CERNissä. Yöllä totesimme Kriken kanssa että taksin saaminen Genevestä voi olla varsin vaikeaa. Lopulta päädyimme kävelemään juna-asemalle josta saimme lopulta taksin.

Portugaaalo-lollo-lolo

Sunnuntai menikin rentoutuessa. Ainoana mainittavampana tekona kävimme pesemässä pyykkiä läheisessä automaattipesulassa. 5 euroa/koneellinen on varsin suolainen hinta pyykinpesusta. Jos täällä viettää vähänkään pidemmän aikaa, on pesukoneen hankkiminen helposti kannattavaa.

Arjen harmautta

Juravuorten löytäminen kuvasta jätetään harjoitustehtäväksi

Keskiviikkona sade yllätti minut ja Kriken palatessamme töistä joten jouduimme pakenemaan sadetta Charly'siin. Suureksi iloksemme havaitsimme että Charly's tarjoaa langatonta verkkoa asiakkailleen. Kuukauden olut on Pelforth de Printemps, varsin mukiinmenevä IPA.

Kävimme matkalla myös toisessa lähikaupassa katsastamassa valikoimaa. Harmittavasti alle euron viinit olivat loppuneet, mutta kokeilimme euron ja kahden sentin viiniä. Kulinaristisena elämyksenä viini ei ollut kummoinen, mutta toisaalta se ei myöskään maistunut erityisen pahalle.

Torstaina työrutiini alkoi astua sisään ja sain tehtyä huomattavan määrän taustaselvitystä. Illalla heitimme työporukan kanssa tikkaa Charly'sissä. Hämmentävää kyllä en ollut huonoin heittäjä, mutta toisaalta voittamani henkilöt olivat antaneet minulle runsaskätisesti tasoitusta nautittimiensa oluiden muodossa. Kokeilin sikamaisen halpaa St. Feuillien Blondea, josta tuli nopeasti suosittu kun Krister havaitsi sen olevan alkoholi/hinta-suhteeltaan pubin paras juoma.

En ole suunnitellut mitään erityistä viikonlopulle, mutta kuulemma Geneven keskustassa on iso screeni jolta voi katsoa lauantaina Genevessä pelattavan jalkapallon EM-ottelun. Liput itse stadionille maksavat 200-300 Euroopan keskuspankin polettia mustassa pörssissä, joten itse futishuuma jäänee kokeilematta.

Torstaina puolenpäivän aikoihin alkanut sade jatkuu vieläkin tätä kirjoittaessani perjantai-iltapäivällä. Sää on ollut varsin lohdutonta, mutta sen pitäisi kuulemma parantua kesän edetessä. Jään odottamaan innolla.

Sateen lohduttomuutta laimentaa mukavasti se, että löysin kuin löysinkin englanninkielisten kirjojen osion amazon.fr:stä. Visa saattaa kohta vinkua aika kimakasti.

Sateinen päivä

Edellisen illan pubireissu ei toteutunutkaan vaan istuimme iltaa kotona. Intialaisten kanssa oli mukava keskustella maailmankatsomuksista ja uskonnoista. Sachim lupasi kokata joskus intialaista ruokaa ja toi mukanaan mielenkiintoisia mausteita.

Lupaavan aurinkoisesti alkanut päivä muuttui Kriken ennustuksista huolimatta sateiseksi lounaan jälkeen. Lounaan aikana oli myös saapunut tieto siitä, että tilinavauspaperini olivat valmiina päärakennuksessa UBS:n konttorissa. Pääsin siis talsimaan mailin suuntaansa sateessa hyräillen. Omistan sitten tätä nykyä virallisesti tilin sveitsiläisessä pankissa. Loogisesti en kuitenkaan pääse käsiksi tiliini ennen ensi viikkoa, jolloin saan pankkikortinkin.

Pankkivirkailija selitti minulle ehdot tileille ja tarkastelin muutenkin UBS:n tarjontaa. Ilmeisesti yhteistyö CERNin kanssa on ainakin pankille edullista, sillä tileille ei tarjottu juuri minkäänlaisia korkoja. Käyttötilin (jollainen minulla on) korko 0.125% kuulosti lähinnä siltä, että pankin on pakko antaa edes jonkinlaista korkoa. Päälle lätkäisty kuukausittainen 7 CHF tilinhoitomaksu vielä korostaa sitä, että UBS ei halua pitää tyhjiä tilejä "statuksen vuoksi".

Töitä ja intialaisia

Ranskaa sivuava kulma

Heräsin aamulla noin tuntia ennen herätyskellon soittoa edellisessä postauksessani mainitsemani linnun lauluun. Se siitä söpöstä luontokappaleesta sitten. Lähdimme Krikken kanssa (minulle) ensimmäistä kertaa jalan töihin. Kotiovelta lähdettyämme saimme katsella, kuinka viereisellä tontilla olevassa maatalossa paimennettiin lehmiä päiväksi laitumelle. Paska haisi ja muutenkin tunsi olevansa maaseudulla.

Työmatkaan meni 35-40min eli näppituntumalta arvioisin etäisyydeksi 3-4km. Koska olimme ajoittaneet itsemme oikein, pääsimme kulkemaan aamulla ja illalla auki olevasta Ranskan puoleisesta portista. Aikaisemmin tämä portti oli auki vain pysyville työntekijöille ja gridiryhmän kesäharjoittelijat joutuivat moraalin kohotukseksi kulkemaan 2km kauempana, Sveitsin puolella olevasta portista ja sitten palaamaan aidan sisäpuolella 1,5km takaisin. Varmasti kohotti moraalia. Ajattelin ottaa tavakseni kulkea töihin jalan, koska pyöriä ei enää tässä vaiheessa kesää oikein tahdo saada.

Työpäivän aikana minulle alkoi hieman valjeta se, mitä tekemään minut on tänne tuotu, kai. Paljon on vielä auki, mutta näyttää siltä että tulen tutustumaan uusiin lyhenteisiin tänä kesänä. Ilmeisesti täällä saa varsin vapaasti kierrellä erinäköisissä seminaareissa kunhan vain hoitaa työnsä kunnolla. Ensi viikolla on iltapäivän mittainen seminaari immateriaalioikeuksista (tai noh, intellectual propertystä) ja sitä seuraavalla varsin lupaavan oloinen luentosarja hahmontunnistuksesta korkeaenergiafysiikassa(?), high energy physics kuitenkin englanniksi.

Le Lion -joki

Päivän mittaan saapuivat viimeiset kesävahvistukset (ja mökin asukkaat) Sachim ja Pranav. Heidät ja Krikke heitettiin autolla mökille ja minä jäin vielä työpaikalle irkkaamaan ja blogaamaan. Olin kuulevinani sanan Charly's toiselta puolelta toimistoa, joten voi olla että tänään pitää mennä istumaan hieman iltaa.

Byrokratiaa

Aamuiset Juravuoret mökin ovelta

Ensimmäinen työpäivä CERNissä oli varsin byrokratiatäyteinen. Aamulla yhdeksän jälkeen uudet kesätyöntekijät kokoontuivat Suomi-toimistolle jossa jokainen täytti nipun lomakkeita. Tämän jälkeen kiersimme ympäri aluetta pudottelemassa lomakkeita ja hakemassa kulkukortit.

Suunnistus Cernissä on varsin mielenkiintoista. Rakennuksilla on vain numeroita, mutta ne eivät mene mitenkään numerojärjestyksessä. Kaikki tiet on nimetty kuuluisien fyysikoiden ja proto-fyysikoiden mukaan. (Uskon vakaasti että esimerkiksi Demokritos olisi laskenut itsensä ensisijaisesti filosofiksi.)

Myös Jyryn suosikkifyysikolla on oma nimikkokatunsa

Arkkitehtuuri alueella on kiltisti sanottuna "yllätyksetöntä, mutta vaihtelevaa". Toisin sanoen rakennukset näyttävät omien aikakausiensa tuotoksilta, joissa arkkitehtuuriin ei ole panostettu yhtään enempää kuin on pakko.


Ehdin varsinaiselle työpaikalleni rakennukseen 272 vasta juuri ennen lounasta joten pääsin heti palaamaan jälkiäni Ravintolaan numero 2. Ruuan noutojärjestelyt olivat varsin kaoottisia, mutta vanhana Dipolin veteraanina onnistuin kuin onnistuinkin ruokkimaan itseni ja maksamaan ostokseni.

Keskellä valkoisena rakennus 272

Kaikkien CERNiin tulevien tulee käydä katsomassa tunnin mittainen turvallisuusvideo. ATK-taistelijana en usko pääseväni/joutuvani yhteenkään kiihdytintunneliin, mutta toisaalta video oli itsessään varsin huvittava koska se oli selkeästi käännetty ranskasta englanniksi. Erityisesti mieleen jäi kohta "What to do in the presence of the beam". Huvittavuudestaan huolimatta kaikki turvallisuuskäytännöt vaikuttivat järkeviltä ja kohtuullisilta eri riskeihin nähden. Paikallisia turvapamppuja varmaan huojentaa suunnattomasti se, että hyväksyn täkäläiset turvallisuusmääräykset.

Tyylikäs hattu ja asustus erottavat hiukkasfyysikoiden suojatien rahvaan suojateistä.

Työpäivän lopussa lähdimme takaisin mökille, jossa allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Meitä asuu pienessä mökissä 5, mikä tekee 1330 euron kuukausivuokrasta siedettävän.

Illan kruunasi ostosreissu paikalliseen Siwaan. Brändit olivat suurimmalta osalta vieraita, mutta keskieurooppalainen leipähylly, laajahko juustovalikoima ja kohtuullinen viinivalikoima kompensoivat mukavasti. Ensivilkaisulla halvin shampanja oli 14 euroa, mutten ehtinyt katsoa koko viinihyllyä läpi. Valtaosa juustohyllystä oli harmittavasti palvelutiskin takana, joten sen läpikäymiseen vaaditaan melkoista rohkeutta. Hintataso tuntui suomalaisittain varsin normaalilta.

Illalla olinkin sitten autuaasti jouten ja luin Elokuun tykit viimeinkin loppuun. Havaitsin myös että tismalleen ikkunani yläpuolella pesii jokin lintu, mutten halunnut häiritä sitä.

Matka

Puuh, vihdoinkin perillä ja Internetin ääressä. Puran kokemuksia kronologisessa järjestyksessä lähdöstä.

Kauhean kiireen ja kohtuullisen stressaamisen jälkeen päädyin lentokentälle noin puolitoista tuntia ennen koneen lähtöaikaa. Lentokentällä kävelin Matti Nykäsen ohi. Masa istuskeli muina miehinä kahvilla ja hänellä ei poikkeuksellisesti ollut alkoholijuomaa edessään. En kuitenkaan jäänyt ottamaan kohukuvia Seiskalle pienen kiireen johdosta. Poikkeuksellisesti isäni antama neuvo e-checkinistä osoittautui hyväksi, sillä jono varsinaiseen checkiniin oli kohtuuton. Tämän kikan johdosta onnistuin jopa nauttimaan yhdestä oluesta ennen koneeseen menoa.

Lento oli varsin mitäänsanomaton lukuunottamatta sitä, että missasimme ensimmäisen slottimme syystä X. Perillä Genevessä lentokenttä oli täynnä kahdenlaisia mainoksia: kelloja ja pankkeja. Erityisesti silmääni jäi National Bank of Abu Dhabi (Suisse) sekä joku toinen pankkifirma, jonka mainoksessa oli uponnut sota-alus. Liekö ollut viittaus natsi-Saksan kulta-aarteen varmimpaan loppusijoituspaikkaan.

Kentällä meitä oltiin vastassa joten kyyti "mummonmökkiin" sujui varsin vaivattomasti. Kannoimme tavarat sisään ja lastasimme niiden tilalle jo aiemmin paikalle saapuneen Kristerin ja lähdimme välittömästi St. Genis'n keskustaan pubiin nimeltä Charly's (terkut ars:lle). Päivällinenkin hoitui naapurin kebabravintelista varsin vaivattomasti.

Muutaman jälkeen lähdimme käymään viereisessä kiertävässä tivolissa, jossa innokkaammat yrittivätkin tappaa itsensä Le Speed -nimisessä laitteessa.