Seuraavana päivänä jouduin menemään töihin, mutta päästin Saltsan pyörimään Geneven keskustaan. Iltapäivällä Joonas hakeutui takaisin Cerniin ja kävi katsomassa täkäläisen Microcosm-näyttelyn. Aikataulutus petti hieman, joten jouduin pitämään hänelle seuraa pari tuntia iltapäivällä yrittäen samalla tehdä etätöitä ravintola ykkösen terassilta.
Illalla palasimme takaisin Cernin aitojen sisäpuolelle kesäopiskelijoiden järjestämiin bileisiin. Pääsymaksu bileisiin oli suolaisehko 10 CHF, mutta toisaalta näppärät järjestäjät tarjosivatkin tuolla summalla sitten loputtomasti sangriaa, kaljaa ja sapuskaa. Ilmeisesti kaljankantokulttuuri elää ja voi hyvin myös muualla Euroopassa. (Vivant le IE!) Keskusteluissa havaitsin varsin nopeasti, että joka iikalla on oma (negatiivinen) mielipiteensä Bolognan prosessista ja siitä voi turvallisesti aloittaa keskustelun kaikkien eurooppalaisen näköisten kanssa.
Seuraavana päivänä päänsäryn hellittäessä lähdimme kohti Chamonix:n pikkukylää vuorilla. Ajo sinne kesti noin tunnin ja tietullejakin oli vaivaiset 5eur. Päästyämme perille teimme virheen ja menimme ensimmäiseksi syömään wikitravelin suosittelemaan Poco Loco -ravintolaan. Ravintola itsessään oli varsin mainio ja käymisen arvoinen, mutta ruokailumme aikana säätila ehti muuttua ylempänä.
Ruokailun jälkeen menimme l'Aiguille du midi -köysiradalla 3842 metrin korkeuteen katselemaan maisemia. Äsken mainitsemani pilvet tekivät maisemista seuraamisesta varsin vaikeaa itse näköalatasanteilla. Onneksi pilvipeite allamme rakoili kuitenkin hetkittäin, jotta pääsimme näkemään allaolevan laakson koko komeudessaan. Ylöpuolellamme olevat pilvet eivät rakoilleet, joten kuulemma mahtavat näkymät Mont Blancin suuntaan jäivät näkemättä. Paluumatkalla hissiin jonottaessa seurasin viereisen kiinalaisryhmän edesottamuksia. Matkailevien kiinalaisten perusyksikkö tuntuu olevan keski-ikäiset isä ja äiti ja yksi (1) hemmoteltu prinssi/prinsessa. Sitä se yhden lapsen politiikka teettää. Politiikasta puheenollen kiinalaiset kovasti mainostivat sikäläistä Tiibet-nimistä provinssia alppinisteille.
Ylhäällä oli ihan oikeasti kylmää, lämpötila oli nollan tuntumassa ja voimakkaat tuulet korostivat kylmän tunnetta. Toisaalta hellettä paljon kärsineenä on mukavaa leikkiä hieman lumen kanssa. Virkistävä kokemus kaikenkaikkiaan, jos toki hieman kallis 38 euron hintaan nähden. Vertailun vuoksi päivälippu Pariisin Disneylandiin maksaa n. 45 eur.
Illalla menimme Cernin työntekijöiden yhdistyksen CSSA:n järjestämään Hardronic Music Festivaliin Prevessinin toimipisteelle. Musiikin taso vaihteli aivan mainiosta bluesista parhaimmillaankin väljähtäneeseen nyyhkymetalliin. Meno oli kuitenkin varsin hyvää ja oluttarjontaakin paikalla oli. Kämppikseni Krikke tiivistikin tunnelmansa varsin osuneesti:
"Jumalauta, tää on ihan paras päivä täällä CERNIssä: ensin kävin vuorilla, sit illalla kuuntelemaan elävää musiikkia ja ryyppäämään ja ehdin jopa pelata Civiä automatkalla!"
Seuraavana päivänä kävimme vielä nopeasti läheisessä Fort L'Eclusen linnakkeessa. Paikka löytyi varsin kohtuullisen -sivuston Léman sans Frontiere kautta. Linnake sijaitsee suurinpiirtein ainoan Jura-vuorten läpi menevän solan rinteillä. Ilmeisesti Sveitsin ja Ranskan välinen raja on kulkenut vuosisatoja juurikin Jura-vuorilla ja linnake on rakennettu nykyiseen kuntoonsa 1800-luvun lopulla. Linnake koostuu kahdesta osasta, alemmasta ja ylemmästä linnakkeesta. Näitä yhdistää hulppeat 1 162 porrasta. Tasaisin välein portaikossa on yhden tykkijaoksen vetäviä luolia, joista pystyy totaalisesti dominoimaan koko solaa. Yritimme kiivetä myös portaita ylös, mutta jo hieman 400 portaan jälkeen usko loppui kesken ja nälkä alkoi kurnia, joten palasimme takaisin.
Päivän ateriaksi kokkasimme pizzoja valmiisiin taikinapohjiin. (Myydäänkö Suomessa ei-pakastettuja taikinapohjia?). Kentälle heitettäessä paljastin Saltsalle että Finnairin ilmaistarjoiluihin kuuluu myös kuohuviini. Ilmeisesti paluumatka meni hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti