Byrokratiaa

Aamuiset Juravuoret mökin ovelta

Ensimmäinen työpäivä CERNissä oli varsin byrokratiatäyteinen. Aamulla yhdeksän jälkeen uudet kesätyöntekijät kokoontuivat Suomi-toimistolle jossa jokainen täytti nipun lomakkeita. Tämän jälkeen kiersimme ympäri aluetta pudottelemassa lomakkeita ja hakemassa kulkukortit.

Suunnistus Cernissä on varsin mielenkiintoista. Rakennuksilla on vain numeroita, mutta ne eivät mene mitenkään numerojärjestyksessä. Kaikki tiet on nimetty kuuluisien fyysikoiden ja proto-fyysikoiden mukaan. (Uskon vakaasti että esimerkiksi Demokritos olisi laskenut itsensä ensisijaisesti filosofiksi.)

Myös Jyryn suosikkifyysikolla on oma nimikkokatunsa

Arkkitehtuuri alueella on kiltisti sanottuna "yllätyksetöntä, mutta vaihtelevaa". Toisin sanoen rakennukset näyttävät omien aikakausiensa tuotoksilta, joissa arkkitehtuuriin ei ole panostettu yhtään enempää kuin on pakko.


Ehdin varsinaiselle työpaikalleni rakennukseen 272 vasta juuri ennen lounasta joten pääsin heti palaamaan jälkiäni Ravintolaan numero 2. Ruuan noutojärjestelyt olivat varsin kaoottisia, mutta vanhana Dipolin veteraanina onnistuin kuin onnistuinkin ruokkimaan itseni ja maksamaan ostokseni.

Keskellä valkoisena rakennus 272

Kaikkien CERNiin tulevien tulee käydä katsomassa tunnin mittainen turvallisuusvideo. ATK-taistelijana en usko pääseväni/joutuvani yhteenkään kiihdytintunneliin, mutta toisaalta video oli itsessään varsin huvittava koska se oli selkeästi käännetty ranskasta englanniksi. Erityisesti mieleen jäi kohta "What to do in the presence of the beam". Huvittavuudestaan huolimatta kaikki turvallisuuskäytännöt vaikuttivat järkeviltä ja kohtuullisilta eri riskeihin nähden. Paikallisia turvapamppuja varmaan huojentaa suunnattomasti se, että hyväksyn täkäläiset turvallisuusmääräykset.

Tyylikäs hattu ja asustus erottavat hiukkasfyysikoiden suojatien rahvaan suojateistä.

Työpäivän lopussa lähdimme takaisin mökille, jossa allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Meitä asuu pienessä mökissä 5, mikä tekee 1330 euron kuukausivuokrasta siedettävän.

Illan kruunasi ostosreissu paikalliseen Siwaan. Brändit olivat suurimmalta osalta vieraita, mutta keskieurooppalainen leipähylly, laajahko juustovalikoima ja kohtuullinen viinivalikoima kompensoivat mukavasti. Ensivilkaisulla halvin shampanja oli 14 euroa, mutten ehtinyt katsoa koko viinihyllyä läpi. Valtaosa juustohyllystä oli harmittavasti palvelutiskin takana, joten sen läpikäymiseen vaaditaan melkoista rohkeutta. Hintataso tuntui suomalaisittain varsin normaalilta.

Illalla olinkin sitten autuaasti jouten ja luin Elokuun tykit viimeinkin loppuun. Havaitsin myös että tismalleen ikkunani yläpuolella pesii jokin lintu, mutten halunnut häiritä sitä.