Varsinainen detektori on n. 90 metriä pinnan alla ja sinne päädäkseen täytyy ensin läpäistä turvaportit (paitsi jos sattuu olemaan esittelykierroksella).
Hissistä ensimmäisenä silmään pistävät suuret jäähdyttimet, jotka pitävät suprajohdemagneetteja jäähdyttävän heliumin riittävän kylmänä. Helium kuljetetaan käytävien katossa itse törmäyttimeen.
Itse detektori on varsin massiivisen kokoinen. Päissä olevat magneetit kohdistavat eri suuntiin kulkevat "protonirykelmät" niin tarkasti että osa protoneista törmää toisiinsa joka törmäyksessä. Tarkkuus oli muistaakseni muutaman femtometrin luokkaa. Koska LHC aloittaa kohta toimintansa hiukkasia havaitsevia sensoreita kalibroidaan para-aikaa avaruudesta tulevalla taustasäteilyllä. Se kun sattuu olemaan varsin vakio joten sillä on helppo tarkastaa detektorien toiminta ns. Murphy-efektin välttämiseksi.
Ehkä silmiinpistävintä rakennelmassa oli se, että sitä oli useammasta kohdasta korjattu jeesus-teipillä. Ilmeisesti tietyt asiat eivät vain muutu.
Itseasiassa olimme erittäin onnekkaita sillä LHC:n käynnistymistä ennakoiden ATLAS oli teoriassa suljettu vierailijoilta mutta saimme jonkinnäköisen erityisluvan käydä pyörähtämässä paikalla. Käynnin lopuksi huomasin että erityisen tavaraportin sisälle oli jätetty reppu joka ei tuntunut kuuluvan kenellekään, vaikka isot kyltit kiersivät jättämästä sinne mitään tavaraa. Jos olisimme olleet Yhdysvalloissa tai Britanniassa olisin oikeasti huolestunut.
Hieman myöhemmin olisi ollut mahdollista käydä myös ohjaushuoneessa vilkuilemassa mutta ikävä kyllä kiire shampanja-aamiaiselle esti moiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti