Lausanne

Juhannuspäivänä heräsin tottumuksen ansiosta varsin aikaisin ja luin työn alla olleen kirjani loppuun. Puoliltapäivin keskustelin intialaisten kanssa ja he olivat lähdössä toimistolle soittamaan kotiin ja muutenkin käyttämään nettiä. Koin ajatuksen hyväksi ja lähdimme yhdessä autolla matkaan.

Automatkalla kerroin heille saamastani ideasta piipahtaa Lausannessa iltapäivällä. Ideani sai kaikua, joten lähdimme parin tunnin jälkeen lounaalle läheiseen intialaiseen ravintolaan ja jatkoimme siitä suoraan kohti Lausannea.

Ensivaikutelma Lausannesta oli että se on mäkinen ja selkeästi yliopistokaupunki. Jalankulkijat vaikuttivat selvästi nuorekkaammilta kuin esimerkiksi Genevessä ja rullaluistelijoita oli paljon.

Ensimmäinen pysäkkimme Lausannessa oli Olympiamuseo. Museo sijaitsee varsin erinomaisessa paikassa Geneve-järven rannalla. Sen ohi kulkevalta rantakadulta oli miltei mahdotonta löytää parkkipaikkaa, mutta onnistuimme lopulta löytämään sellaisen vain puolen kilometrin päästä.

Museo oli varsin yllätyksettömästi teemattu tulevien Pekingin olympialaisten mukaan. Myös yhtä yllätyksettömästi ja suureksi harmikseni Kiinan valtio oli saanut ilmeisesti sanella varsin vapaasti näyttelyssä esiteltävän propagandan ja se tuoksui voimakkaasti joka käänteessä.

Pysyvä näyttely olikin sitten jo huomattavasti parempi ja antoisampi. Katsellessani Helsingin olympialaisten soihdun visakoivuista kahvaa mieleni täytti yllättäen kauhea nationalismin puuska. Mistä lie ilmestynyt. Varsinaisten näyttelyalueiden ulkopuolinen osa olikin sitten täynnä erilaisia mainoksia ja muutenkin kapitalismin valtaama. Kuriositeettina mainittakoon että yläkerran ravintola hyväksyi vain VISA-kortteja koska VISA on yksi olympialaisten pääsponsoreista.

Museon sulkeuduttua kuudelta hakeuduimme wikitravel.orgin suosittelemaan toiseen kohteeseen, Sauvaubelinin metsään. Keski-Euroopan lehtimetsät tuntuivat hyvin oudoilta Suomen havu- ja sekametsiin tottuneelle. Kiertelimme metsää hyvän tovin etsiessämme ilmaista näköalatornia. Vasta kun olimme jo luovuttaneet, havaitsimme että olimme lähteneet parkkipaikalta tismalleen väärään suuntaan ja että näköalatorni olikin vain sadan metrin päässä toisessa suunnassa. Tiheä lehtimetsä yksinkertaisesti esti näkemästä tornia vähänkään kauempaa.

Itse torni on n. 30 metriä korkea puinen rakennelma. Huipulle kiipeäminen tuntui pohkeissa, mutta toisaalta näköala Geneve-järvelle, Alpeille, Jura-vuorille ja koko ympäristöön oli häikäisevä. Aisti-ilmavalvojan paratiisi, jos toki huonosti naamioitu. Palatessamme autolle huomasin, että tornin juurelle oli rakennettu jonkinasteinen bunkkeri. Ilmeisesti myös Sveitsin armeija oli vakuuttunut tornin valvontakapasiteetista.